Rautalammin Koskensaari sai 1700-luvun lopulla tunnetun asukkaan, sotapäällikkö Otto von Fieandtin. Etelä-Savossa Ristiinassa 1726 syntynyt Otto von Fieandt omisti koko elämänsä sotilasuralle. Hän liittyi armeijaan jo 7-vuotiaana ajan tapojen mukaisesti ja 16-vuotiaana hän yleni vänrikiksi. Kustaan sodassa von Fieandt toimi kreivi Hamiltonin adjutanttina ja oli kuningasta vastustaneen Anjalan liiton aktiivinen toimija. Tästä syystä hänet tuomittiin kuolemaan. Fieandt sai kuitenkin armahduksen kuningas Kustaa III:lta ja pystyi jatkamaan Hämeen läänin jalkaväkirykmentin kapteenina. Sittemmin 1796 hänet ylennettiin majuriksi ja Rautalammin pataljoonan komentajaksi.
Rautalammilla isojaossa perustettiin Koskensaaren kartano, jonka majuri Otto von Fieandt sai. Nykyään Koskensaaren kartano on kadonnut kartalta, mutta se sijaitsi Konnekosken ja Karinkosken välisellä saarella Konnekosken pohjoisrannalla aivan kosken partaalla. Koskensaaren kartanossa Fieandtin kerrotaan asuneen jonkin aikaa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Fieandt omisti myös Juhannusmäen ja Kurkilammen tilat.
Otto von Fieandt tunnettiin Rautalammilla varsin tomerana ja kiivaanakin persoonana – Koskensaaren herrana. Fieandt rakennutti myllyn Konnekoskeen 1790-luvulla sekä vuokrasi myös Konnekosken kruununkalastamon käyttöönsä vuodesta 1797 aina vuoteen 1810 saakka. Montuksen kartanon tulipalon yhteydessä Fieandt kiivastui hitaasti sujuneisiin sammutustöihin ja löi kepillään sammutustöistä laistanutta miestä saaden haasteen oikeuteen pahoinpitelystä. Riita syttyi myös Pakarilan kyläläisten kanssa, sillä innokkaasti maitaan viljellyt Fieandt oli raivannut niityn myös heidän suomaalleen. Pappilan rakennustöihin liittyvät epäselvyydet aiheuttivat eripuraa myös Fieandtin ja kirkkoherran Fredrik Bouchtin (1771-1846) välille Fieandtin arvosteltua pappilan rakennuskustannuksia.
Suomen sodan syttyessä Ruotsin ja Venäjän välille 1808 Fieandt komensi omaa osastoaan suojellen Ruotsin armeijan itäistä sivustaa. Tuohon aikaan armeija koostui ruotusotilaista. Ruotu oli muutaman maatilan ryhmä, jonka tehtävänä oli ylläpitää yhtä sotilasta. Ruotu rakensi sotilaalle asunnoksi sotilastorpan ja maksoi palkan viljassa. Rahaa annettiin ainoastaan sotamieheksi otettaessa. Myös rautalampilaisia ja konnevetisiä miehiä oli mukana Suomen sodan taisteluissa Otto von Fieandtin komennuksessa.
Fieandtin saavutuksiin kuului venäläisten suuren varaston valtaaminen Perhossa. Sissikoulutusta saanut Fieandt oli saanut tietää varastosta, jota vartioi sata miestä. Hän kokosi kaksi kertaa isomman joukon ja kesäkuun alussa 1808 valtasi lähes vastustuksetta venäläisten varaston. Fieandtin joukot kävivät kesän 1808 sotaa Perhon ja Karstulan seuduilla vaihtelevalla menestyksellä. Fieandtin takia venäläiset joutuivat sitomaan 3000-4000 miestä taistelemaan Fieandtin huomattavasti vähälukuisempia joukkoja vastaan. Taisteluissa jouduttiin vuoroin perääntymään ja vuoroin edettiin. Lopulta Fieandtin joukot kärsivät raskaita tappiota Karstulan taistelussa ja joutuivat perääntymään kohti pohjoista pääarmeijan perässä. Ruotsi hävisi sodan Venäjälle ja Ruotsin itäiset läänit, eli Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Suomesta tuli autonominen osa Venäjää, Suomen suuriruhtinaskunta.
J.L. Runeberg omisti Vänrikki Stoolin tarinoissa runon Otto von Fieandtille. Runon perusteella Fieandt tunnetaan omaa tietään kulkevana ja omapäisenä sotilaana, joka poltti ahkerasti piippua, vaikka kesken taistelun tuoksinan. Runebergin runosta käy ilmi myös Fieandtin alaisten arvostus johtajaansa kohtaan: ”Toisin käydä voinut ois, ylipäällikkö jos ollut ois, joko ois ajan arvioinut, tappelussa tupakoinut.”
Sodan päätyttyä Fieandt erosi armeijasta saaden everstin arvon 1810 ja muutti loppuelämäkseen Suomeen, jossa hän oleili viimeiset vuotensa Viipurin pitäjässä Kananojan tilalla. Joidenkin tietojen mukaan Otto von Fieandt olisi oleillut myös Rautalammilla niinkin myöhään kuin 1812.
Kertomus Otto von Fieandtista Rautalammilta:
”Sottoo kuokalla” (kuokkavieraana sodassa). Rautalammin vanhat miehet kertoivat sotavuosina 1808-1809 majailleen sotaherra ”Viiantin” jonkun aikaa Koskensaaren torpassa miehineen. Koskensaari on noin 8 kilom. Rautalammin kirkolta Hankaveden ja Konneveden välinen saari, jonka eteläpuolitse Konnekoski ja pohjoispuolitse Lapinkarin koski laskevat Hankaveden vettä Konneveteen. Tässä Koskensaaressa on ollut ammoisista ajoista vanha asutus. Koskensaaren torpassa Konnekosken rannalla ja mainitussa torpassa oli sotaherra miehineen majoittunut, (mahdollisesti Otto v. Fieandt). Kun paikkakunnan miehet olivat kuulleet, että sotaherra oli ”hyväpuheinen” ja ”kova tupakkamies”, niin olivat lähteneet miehissä kuulustelemaan sotauutisia. Sunnuntai-illan istuskelussa oli ”Viiantti” ukoille kertonut yhtä ja toista ja että parasta aikaa tapellaan Kutumäessä, noin 10 kilom. Rautalammin kirkolta Pieksämäelle vievän tien varrella Suonenjoen pitäjää. Iltakauden seurustelussa ja tupakoidessa oli ukot hyvin mieltyneet sotaherraansa ja jo kysäisseet, että eikö he saisi mennä ”sottoo kuokalle” Kutumäelle. Se tuuma oli ”Viianttiakin” huvittanut ja hän oli kehoittanut miehiä lähtemään ”sottoo kuokkimaan”, johon he jo maanantaiaamuna ani varhain olivat valmiit lähtemään eväskontit selässä ja saatuansa sotaherralta kiväärit olivat valmiit lähtemään turvakseen ja ampumavaroja, kuten hän oli edellisenä iltana luvannut. Kuokkamiehet kun tulivat Kutumäelle ja kuulivat kiväärien pauketta, hakivat korkeinta paikkaa mistä selvästi ja tarkoin saisi nähdä kuulun sodan kaikki juonet samalla kertaa. Mutta kun vihollinen huomasi aseellisia miehiä metsässä juoksentelevan, niin alkoikin kuulat vinkua kuokkavieraiden korvissa, josta he pahoin pelästyivät ja alkoivat kiireimmän kautta juoksujalassa painantaa kotia kohden, saapuen jo saman päivän iltapäivällä sotaherran luokse tuomaan takaisin varustuksiansa ja vakuutellen että vielä he kertovat poikainsa pojillekin ettei kenenkään pidä kuuna päivänä mennä ”sottaa kuokalle” sillä siellä on piä vuarassa.
Rautalampi. KOTISEUTU 1913, s. 142. K.E.
