Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomen alueelle noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päätyttyä. Jääkauden aikana alue oli koko pohjoisen pallonpuoliskon tapaan kilometrien paksuisen jään peitossa. Jään sulaessa sen painosta vapautunut maa alkoi kohota muodostaen uusia alueita kasvillisuudelle. Samalla ihmiset alkoivat levittäytyä yhä pohjoisemmaksi seuraten vihreää kasvillisuutta, sillä sitä seurasivat myös saaliseläimet.
Kivikauden ihminen on elänyt keräilyllä, kalastuksella ja metsästyksellä. Pääravintoa ovat olleet juuret, marjat, sienet sekä kalat ja riista. Saalista on saatu jousella ja keihäillä sekä ajamalla saalis varta vasten rakennettuihin pyyntikuoppiin.
Pyyntiyhteisöt ovat asuneet harvassa ja siirtyneet saaliin perässä paremmille apajille vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Asuinpaikat on valittu suotuisilta paikoilta, usein vesistön ääreltä etelänpuoleisilta hiekkarannoilta, joita aurinko on lämmittänyt koko päivän. Jos on ollut varaa valita, myös maiseman kauneus on vaikuttanut asuinpaikan valintaan. Kivikauden ihmisen seuralaisena on ollut koira, joka on saattanut avustaa metsästyksessä ajamalla saalista. Koiria on voitu käyttää myös vetoeläiminä.
Sisä-Suomessa kivikausi ajoittuu välille noin 9000–1900 eaa. Tältä ajalta ovat peräisin monenlaiset Etelä-Konneveden alueelta löytyneet muinaisen ihmisen elämästä kertovat esineet: kvartsi-iskokset, kivikirveen terät, kivitaltat, reikäkivet, kiviset nuolenkärjet ja kivestä tehdyt tuurat. Ne kaikki kertovat kivikauden ihmisten kyvystä hyödyntää ympäristöään kekseliäästi sekä kyvystä elää sopusoinnussa sen kanssa. Muita kivikaudelle ajoittuvia löytöjä ovat saviastioiden palaset ja kalliomaalaukset, jotka todistavat ihmisten olleen alueella tuhansia vuosia sitten.
On vaatinut taitoa ja kärsivällisyyttä iskeä Suomen kovimmasta mineraalista kvartsista eli ”ukonkivestä” nuolenkärkiä ja kaapimia metsästyksen ja saaliin käsittelyn apuvälineiksi. Kvartsin käsittelyssä on syntynyt hukkamateriaalina iskoksia, kivikauden roskia, jotka paljastavat pyyntiyhteisöjen asuinpaikat. Etelä-Konneveden alueelta kivikautisia asuinpaikkoja on löytynyt Rautalammin Aittolahdesta, Haapalahdesta, Hintikasta, Keskushiekasta, ja Syrjänhiekasta. Konneveden puolella asuinpaikkoja on löytynyt Pynnölänniemen luoteiskärjestä, Jättiniemestä Kynsiveden puolelta, Majakankaalta ja Puttolanniemen eteläkärjestä Liesveden ääreltä, Rossinkylän Jokelasta ja Ukonmäeltä, Perttulasta ja Puustellista Pesiäissalmen läheltä sekä Vähälahdesta ja mahdollisesti Toivolasta.
Kvartsi-iskoksia on löytynyt myös irtolöytöinä. Irtolöydöt ovat voineet syntyä ihmisten väliaikaisille pysähdyspaikoille, joista ei ole löytynyt asuinpaikkaan viittaavia merkkejä. Tällaisia kvartsi-iskoksia on paljastunut Rautalammin Harmaakivensaaresta, Kierinsaaresta, Kypäristä, Mäkisalo-saaren itärannan poukamasta, Pirttisaaresta ja Tulisaaresta. Konnevedeltä kvartseja on löytynyt Pynnölänniemen Huutoniemen itärannalta, Iso-Myllysaaren eteläkärjestä, Savolaisniemen pohjoisosan länsirannalta ja mahdollisia kivilaji-iskoksia on löytynyt myös Hömpänsaarilta.
Etelä-Konneveden Iso-Jaakon saaresta on löytynyt myös piikivestä syntyneitä iskoksia. Piitä on ollut helpompaa työstää kuin kvartsia, mutta koska sitä ei esiinny Suomessa luontaisesti, piilöydöt kertovat kivikauden kaupankäynnistä. Piikivi on tullut tänne etenkin Venäjän suunnasta kauppayhteyksien myötä.
Puun ja saaliseläinten käsittelyyn käytettyjä kivikirveen teriä on valmistettu esimerkiksi sädekiviliuskeesta, joka on viimeistelty hiomalla se aivan sileäksi. Samoin on valmistettu kivikauden löydöistä suurimmat, eli tuurat, joilla on voitu hakata jäähän reikä kalastusta varten tai vaikkapa kovertaa ruuhi, kivikauden umpipuusta tehty kanoottimainen vene. Etelä-Konnevedeltä kivikirveitä on löytynyt Rautalammin Haapasalmesta ja Pakarilansalon Rastinpellosta sekä Vahvasen rannalta Riuttalasta (iso poikkikirves, nro 1646). Tuuria puolestaan on löytynyt Kierinsaaresta Rautalammin puolelta sekä Neiturista Pohjois-Konnevedeltä.
Talttoja on löytynyt Konneveden Angeriastaipaleelta Liesveden rannalta (tasataltta), Kaijonsaaresta, joka tarkoittanee Kaitasaarta, Lentorannasta Liesveden ääreltä (pohjalainen kourutaltta), Soskalasta (kourutaltta) ja Mustalahdesta Lummukan rannalta (tasataltta).
Vaikka löytöjä on Etelä-Konneveden alueelta tehty runsaasti, jokainen uusi löytö vie meidät aina askeleen lähemmäs esi-isiemme elämää. Jos bongaat luonnossa liikkuessasi kvartsi-iskoksia tai täysin sileäksi hiottuja kiviesineitä, ota yhteyttä alueesi museoon tai arkeologiin ja ole mukana selvittämässä muinaisten ihmisten elämän mysteerejä.
