Etelä-Konneveden asutuksesta rautakaudella viestivät useat alueen tuolle ajalle ajoittuvat löydöt. Eräs tuoreimmista on Etelä-Konneveden länsiosassa Ruotolahdessa sijaitsevasta Siimarinsaaresta löytynyt polttohautaus – kalmisto – ja sen löydöt. Siimarinsaaren polttohauta löytyi 2011 arkeologian harrastajan tutkittua saarta metallinilmaisimella.
Polttohautaa ei oltu merkitty kiviröykkiöin, mikä oli rautakaudella yleisesti tapana. Tässä suhteessa Siimarinsaaren hauta muistuttaa Majakankaan rautakautista miehen polttohautaa, josta ei myöskään ollut havaittavissa mitään merkkejä maanpäälle.
Siimarinsaaren haudasta löytyi palaneita ihmisen luita sekä vainajan hauta-anteina olleet rautakirves, lyhyt väkipuukko ja pronssiheloitettu vyö. Esineet oli kasattu hautaan päällekkäin. Päällimmäisenä olivat puukko ja kirves ja niiden alla vyön helat, jotka löytyivät noin kämmenen kokoiselta alueelta kerällä. Esinelöytöjen alapuolella oli palaneita luita.
Lähistöltä, noin 30 metrin päästä löytyi myös rautainen nuolenkärki. Arkeologi Miikka Kumpulainen on arvellut, että nuolella olisi voitu saattaa vainajan henki kohti pohjoista – kohti tuonpuoleista.
Siimarinsaari sijaitsee linnuntietä vajaan kilometrin matkan päässä Etelä-Konneveden rannalla olevan Pynnölänniemen rautakautisesta leiri- tai asuinpaikasta. Polttohaudan sijainti asuinpaikan lähistöllä voisi viitata siihen, että saaresta viimeisen leposijansa olisi saanut juuri Pynnölänniemen asukas, mutta tästä ei voida ainakaan vielä olla varmoja ilman lisätutkimuksia. Rautakaudella Etelä-Konnevedellä on kuitenkin liikuttu ja asuttukin. Ja siitä merkkeinä ovat rautakautiset löydöt.
Muistathan, että kaikki maastosta löytyvät kiinteät muinaisjäännökset ja yli 100 vuotta vanhat esineet ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettua ja mikäli metallinilmaisin paljastaa maasta vanhoja esineitä, ei niitä saa kaivaa ylös itse. Otathan tuolloin yhteyden alueen museoon tai museovirastoon. Ilmoittamalla kaikista muinaismuistoiksi epäilemistäsi löydöistä autat osaltasi esi-isiemme elämän mysteerien selvittämisessä.
Esihistoria on mykkä ilman arkeologisia löytöjä. Ne kertovat kuitenkin eniten arkeologin tutkimina. Maallikolle maan eri värisävyt eivät paljasta mitään, mutta arkeologin silmissä ne saattavat kertoa muinaisesta hautapaikasta tai vilkkaasta pihasta, jossa esi-isämme ovat eläneet vuosituhansia sitten.