Emil Cedercreutz oli kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Hän kuvasi töissään usein maaseudun ja maatalouden työvaiheita, talonpoikia ja etenkin hevosia. Varakkaan kartanon kasvattina hän oli hienostunut aatelinen, mutta tunsi myös kansan ja maatyöläisen arjen sillä oli nuoruudessaan tutustunut mielenkiinnolla kotitilansa maatöihin ja sen tekijöihin. Cedrcreutz osallistui aktiivisesti yhteiskunnallisiin asioihin ja oli innokas eläinten oikeuksien puolestapuhuja. Rautalammin museon ulkoseinässä sisäänkäynnin yhteydessä on Cedercreutzin Hymne al’energie eli Kyntäjä.

Kartanon poika

Emil Cedercreutz syntyi 1879 varakkaaseen perheeseen  Köyliössä. Hänen vanhempansa olivat vapaaherra Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz ja Johanna Lovisa o.s. Björkenheim. Cedercreutzit asuivat sukutilallaan Köyliönkartanossa, jossa Emilin isä Axel uudisti maanviljelystä. Isän mukana kulkiessa maatilan työt tulivat Emilille tutuiksi ja hän oppi itsekin kyntämään ja tekemään peltotöitä. Emil kävi oppikoulun Helsingin Nya svenska läroverketissä ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1897. Emilin vanhemmat kannustivat häntä lakiopintoihin ja niiden parissa hän viettikin neljä vuotta Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa, Helsingissä.

Taideopinnot

Taide veti kuitenkin Cedercreutzia puoleensa. Hän opiskeli lakiopintojen ohella yliopiston piirustussalissa sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. 1899 hän osallistui ensimmäiseen näyttelyyn siluettikuvilla, joita hän leikkasi aina kun aikaa oli. Albert Edelfeltin kannustamana Cedercreutz lopetti lakitieteen opintonsa ja aloitti kuvanveiston opinnot 1902. Hän oli ensimmäinen Suomessa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä ja hänen opettajansa oli Viktor Malmberg. Ulkomailla opiskellessaan Cedercreutz sai vaikutteita taiteilijoilta, joiden päämääränä oli vaikuttaa työläisten oloihin ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Opintoja Emil suoritti Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa, jossa hänen opettajanaan toimi Auguste Rodin. Pariisissa asuessaan Cedercreutz oli saavuttanut jo taiteellista menestystä ja hänen työnsä myivät hyvin. Pariisissa hän ystävystyi muun muassa kuvanveistäjä Ville Vallgrenin kanssa.

Ahkera taiteilija ja aktiivinen kansalainen

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Cedercreutz piti 1912 Ateneumissa. Cedercreutz osallistui uransa alkupuolella ahkerasti kilpailuihin ja näyttelyihin. 1930- ja 1940-luvulla hän vetäytyi näyttelytoiminnasta, sillä hän koki, että hänellä oli jo riittävä asiakaskunta ja, että oli nuorten vuoro nousta esiin. Cedercreutzin taiteen aiheita olivat hänen kotiseutunsa ihmiset ja heidän elämänsä, naisasia, osuustoiminta, koulutus ja eläinsuojelu. Emil Cedercreutz kiinnostui eläinsuojelutyöstä ja alkoi puhua eläinten oikeuksista nähtyään alistettuja hevosia vetämässä vaunuja Pariisin vilskeessä. Hevoset olivat lähellä hänen sydäntään ja hän pyrki vaikuttamaan niiden paremman kohtelun puolesta kirjoittamalla artikkeleita Eläinsuojelus –lehteen.

Cedercreutzin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Porissa sijaitseva Äestäjä (1912) sekä Helsingin Varsapuistikossa sijaitseva Äidinrakkaus (1928), joka kuvaa tamman ja varsan hellää kohtaamista. Julkisten monumenttien lisäksi Cedercreutzin tuotantoon kuuluu paljon pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä. Cedercreutzin kuvanveistotaiteessa oli moderneja piirteitä. Hän jätti veistoksensa usein luonnosmaisiksi tuokiokuviksi.